Mielenkiintoisia faktoja sytytystulpista

Ei bensiinimoottoria ilman sytytystulppaa: Jatkuva ja riittävän voimakas kipinä on olennainen edellytys hyvälle kylmäkäynnistyskyvylle, korkealle suorituskyvylle, kohtuullisille epäpuhtauspäästöille ja alhaiselle polttoaineenkulutukselle.

Sytytystulpan on annettava kipinä moottoriin 500-5000 kertaa minuutissa moottorin kierrosluvusta riippuen, ja se on alttiina voimakkaasti muuttuville lämpöolosuhteille ja suurille paine-eroille - se on siis yksi moottoripyörän suurimmalle rasitukselle alttiista kuluvista osista, ja se on vaihdettava säännöllisesti valmistajan ohjeiden

Sytytystulpan liitäntä (kuva 1 a) sijaitsee sytytystulpan yläpäässä. Tällöin sytytysyksikön tahdistama korkea jännite sytytyskelalta saavuttaa sytytystulpan paksun sytytyskaapelin kautta. Liitännän (SAE-korkki tai 4 mm:n kierre) on aina vastattava käytettyä sytytystulppaa, jotta varmistetaan tiivis istuvuus!

Keskielektrodi (kuva 1 b) johtaa virran sytytystulpan toiseen päähän. Sieltä virta siirtyy kipinänä maadoituselektrodiin (kuva 1 c) ja sytyttää siten polttokammiossa olevan bensiini-ilmaseoksen.

Keskielektrodissa oleva häiriönpoistovastus (kuva 1 d) estää radiohäiriöt ympäröivällä alueella (esim. radiovastaanoton aikana) ja suojaa samalla herkkää ajoneuvon elektroniikkaa sähkömagneettisilta pulsseilta. Jos käytetään pistoketta, jossa ei ole vaimennusvastusta, pistokkeessa on oltava sellainen. Sen varmistamiseksi, että jännite purkautuu vain sinne, minne sen pitäisi, keskielektrodi ja häiriönpoistovastus on koteloitu keraamiseen eristeeseen (kuva 1 e). Sen aaltomuoto toimii myös vuotovirran esteenä (kuva 1 f) pidentämällä mahdollisten harhailevien elektronien reittiä.

Tältä näyttää ehjä sytytystulppa. Valkoharmaa värimuutos on vaaraton. Se on peräisin polttoaineen lisäaineista, jotka eivät pala täysin, ja se on seurausta hallitusta, normaalista palamisesta.

Tässä näet sytytystulpan, jossa on runsaasti kerrostumia. Ne voivat johtua esimerkiksi polttoaineen huonosta laadusta, suuresta öljynkulutuksesta mekaanisesti kuluneissa moottoreissa tai jäähdytysnesteen palamisesta vaurioituneissa sylinteripään tiivisteissä, ja ne suosivat hehkusytytystä (kerrostumat kytevät).

Eristimen rikkoutuminen, kuten kuvassa 4 on esitetty, voi johtaa moottorivaurioon. Eristimen rikkoutumisen syynä on yleensä väärä vääntömomentti tai se, että sytytystulpat ovat pudonneet kovalle pinnalle (esim. korjaamon lattialle) ennen asennusta.

Tämän sytytystulpan keski- ja maadoituselektrodit ovat sulaneet yhteen. Tämä tapahtuu, kun sytytystulppa ylikuumenee. Tässä tapauksessa männän sulamista ei voida sulattaa pois. Syynä voi olla väärän sytytystulpan valinta (väärä lämpöarvo) tai moottorin toimintahäiriö (koputteleva palaminen tai hehkusytytys).

Nokea syntyy, jos sytytystulppaa käytetään usein alle sen itsepuhdistumislämpötilan (450 °C) - esimerkiksi jos ajetaan vain lyhyitä matkoja tai jos on valittu väärä lämpöarvo (liian kylmä).

Vaihtoehtona tavalliselle sytytystulpalle voidaan käyttää teknisesti ylivoimaisia Iridium-sytytystulppia monissa moottoripyörämalleissa. Niissä on iridiumseos keskielektrodin kärjessä. Jalometalli iridium on yksi maailman kovimmista metalleista. Se sulaa vasta 2 450 °C:n lämpötilassa ja kestää hyvin kipinöintiä. Iridium-sytytystulpat kestävät siis keskimäärin kaksi kertaa kauemmin kuin tavalliset sytytystulpat! Jalometalli mahdollistaa myös sen, että keskielektrodista voidaan tehdä paljon ohuempi, 0,6 mm:n paksuinen.

Tämä toimenpide vähentää merkittävästi sytytysjännitteen tarvetta, tekee sytytyskipinästä voimakkaamman ja auttaa parantamaan liekkirintaman leviämistä palotilassa. Iridium-sytytystulpat eivät siis ainoastaan kestä kauemmin, vaan ne myös optimoivat palamisen moottorissa. Itse elektrodit palavat vapaammin ja sytytystulppa on vähemmän altis nokeentumiselle. Tämä vaikuttaa myönteisesti käynnistyskäyttäytymiseen, moottorin suorituskykyyn, spontaaniin kaasuvasteeseen ja polttoaineen kulutukseen. Iridium-sytytystulpat sopivat myös klassisiin ajoneuvoihin tai jos ajat paljon kaupunkiliikenteessä.

Joko sytytystulpassa tai sytytystulpan liittimessä on oltava häiriönpoistovastus, jotta estetään radiohäiriöt ympäröivällä alueella tai häiriöt ajoneuvon elektroniikassa. Tästä säädetään laissa. Moottoripyörässä riittää, jos joko sytytystulpassa tai sytytystulpan liittimessä on 5 K-Ohmin häiriönpoistovastus. Liiallinen vastus heikentää sytytyskipinää. Siksi ei ole tarpeellista eikä suositeltavaa käyttää vaimennettuja tulppia ja vaimennettuja sytytystulppia yhdessä (vaikka useimmat moottorit syttyisivätkin). 

Oikea etäisyys maadoituselektrodin ja keskielektrodin välillä on ratkaisevan tärkeää voimakkaan sytytyskipinän aikaansaamiseksi - jos se ei ole oikea, seurauksena voi olla syttymishäiriö tai polttoaineen kulutuksen kasvu. Jos maadoituselektrodi on taipunut kohti keskielektrodia esimerkiksi siksi, että kynttilä on vahingossa pudonnut maahan, se ei syty; jos rako on liian pieni, palaminen on heikkoa; jos rako on liian suuri, kipinän synnyttämiseen tarvitaan enemmän sytytysenergiaa kuin sytytysjärjestelmä antaa.

Elektrodiväli on yleensä 0,6-0,8 mm moottoripyörän mallista ja sytytystulpan tyypistä riippuen; jopa 1,1 mm:n arvot ovat harvinaisempia. Se on selvitettävä sytytystulpan valmistajan taulukosta tai ajoneuvon valmistajan asiakirjoista ja tarkistettava sytytystulppaan kiinnitetyllä rakotulkilla. Jos etäisyys ei ole oikea, sitä voidaan säätää varovasti pienellä ruuvimeisselillä tai pihdeillä. Ennen asennusta sytytystulppa on puhdistettava sytytystulppaharjalla.

Sytytystulppa on vaihdettava aina kun moottori on jäähtynyt, koska muuten kierre voi vaurioitua. Irrota sytytystulppa sytytystulpasta ja tarkista ensin, ettei se ole vaurioitunut tai syöpynyt (vaihda tarvittaessa). ENNEN kuin ruuvit irrotetaan, tarkista, onko sytytystulppakaivossa likaa, ja poista se (esim. imuroimalla). Kierrä vanha sytytystulppa irti oikein sopivalla sytytystulppaavaimella.

On suositeltavaa, että sytytystulpan kierre voidellaan kevyesti kupari- tai keraamisella tahnalla (ei rasvalla) ennen asennusta. Tämä estää sytytystulppaa palamasta sylinterin päähän, mutta sillä on se haittapuoli, että lika ja hiekanjyvät tarttuvat hyvin helposti kierteeseen, kun sytytystulppa ruuvataan irti ja laitetaan pois. Seurauksena olisi kierteiden vaurioituminen - siksi työskentelyssä on noudatettava erityistä varovaisuutta.

Jos käytettävissäsi ei ole momenttiavainta, käytä seuraavaa "vanhan koulukunnan" nyrkkisääntöä: Uusi sytytystulppa ruuvataan käsin paikalleen ja käännetään sitten puoli kierrosta sytytystulppa-avaimella, jotta tiiviste asettuu ja sytytystulppa on tiukasti paikallaan. Käytettyä sytytystulppaa, jossa tiivisterengas on jo kovettunut, käännetään vain neljännes kierrosta sen kiristämiseksi.